Kärppänä Stadissa

Ensi viikolla käynnistyvän SM-liigan voimasuhteista ja annista ylipäätään on varmasti jotain ennakoitavissa jo käytyjen treenimatsien perusteella. Voiman (the force) ja osaamisen (knowhow) lopullinen testi käynnistyy kuitenkin vasta helmikuun puolivälin paikkeilla 2008. Tulemme varmasti elämään erittäin mielenkiintoisia aikoja......

Kunto ja kunnon oikea ajoitus ovat vuodesta toiseen myös kiekkoilussa esillä olevia kysymyksiä. Kesäharjoittelun määrä, laatu ja mielekkyys, palasia, joista jokaisella oma lopputulokseen vaikuttava merkityksensä. Kokonaiskuvaa lähemmin tarkastelemalla löytyy muutakin. Näin oli silloin joskus, näin on tänä päivänä ja tulee olemaan jatkossakin.

Pukukopin sisäistä harmoniaa ei voi koskaan tarpeeksi korostaa. Valmennusjohdon mahdollisista mittavistakin meriiteistä huolimatta on itse joukkue se, jolla ratkaisun avaimet ovat käsissään.Tätä kaikkea on Jere Karalahti päässyt uransa aikana todistamaan ollen itse usein aitiopaikalla, niin kunnian hetkillä, kuin vähemmänkin miestä mairittelevina aikoina.

Hän lienee listan kärjessä, kun aletaan arvioida kiekkoilijoita median rankingissa 90-luvulta lähtien. Matkan varrella ovat arviot vaihdelleet HIFK-ikonista läskiin ”luuseriin” ja omaan pesään kusemiseen, unohtamatta niin pelaajien, kuin valmentajienkaan vilpittömiä tunnustuksia osaamisen tasosta.

Siirtyminen Ouluun vallassa olevien mestareitten miehitykseen on kuten aiemminkin todettua, rohkea ja uskalias veto Kärpiltä, puhumattakaan haasteiden määristä pakille, jolle tuleva kausi on pudotuspeliä illasta toiseen henkilökohtaisella tasolla.

Missä mennään?

-Olihan se alkuun aikamoista pyöritystä ja tuntui ihmeelliseltä. Suuri muutos elämässä, eikä vähiten se, että joutuu vapaalla keksimään jotain muuta tekemistä, ku mihin oli Stadissa tottunu. Päätös lähteä pohjoiseen oli kieltämättä kova juttu. Nyt on kolme viikkoa takana, kaikki kunnossa, asiat ja olosuhteet muutenkin aivan viimesen päälle hoidettu. Nämä kiekkoilun ulkopuolisetkin jutut on huomioitu. Kanavat ei lopu telkkarista kesken, DVD-puoli on hoidossa ja siihen vielä tänään asennettavan tietokoneen käytön opiskelu. Meikäläisellä ei nimittäin toi tekniikkapuoli oo oikeen koskaan ollu hallussa. Surffailu kyllä sujuu, mutta muuten…….

-Haluan vielä tässäkin yhteydessä tuoda esille sen, minkä olen sanonut jo monta kertaa aiemmin menneiden viikkojen aikana. Tää koko prosessi on ollut niin iso muutos mun elämässäni, että tapa, jolla organisaatio on ottanut minut vastaan ei varmasti unohdu koskaan. Jengi oli heti ekasta treenistä lähtien messissä. Perhettäni ja heidän viihtyvyyttään Oulussa käydessä on myös huomioitu. Ihmiset on tullu kadulla ja kaupoissa moikkaamaan, juttelemaan…. tämä kaikki on tehnyt syvän vaikutuksen, kiittelee Karalahti.

Olet tätä puolta korostanut niin ahkeraan, että löytyykö taustalta myös pelko toisenlaisesta huomiosta siirron yhteydessä?

-No joo, eihän sitä oikein tiennyt mitä odottaa. Eikä siinä itse asiassa ollut enää oikein muita vaihtoehtoja edes pohdittavana kun tämä Kärppien kiinnostus tuli julkiseksi. Keskustelin asioista lähipiirini kanssa ja punnitsimme niitä eri mahdollisuuksia joita oli viikkojen aikana ilmaantunut. Ei se oo munkaan uran aikana mikään salaisuus ollu miten hyvin Raksilassa on asiat hoidettu. Tuloksetkin puhuu tarvittaessa puolestaan, niin taloudellisella, kuin urheilullisellakin puolella.

-Onhan nää meiän harjoituspelitkin jo näyttäny, että tänäkin vuonna Oulusta löytyy helvetin iskukykyinen jengi. Tämä mahdollisuus Ouluun tulemisesta tuli ensimmäistä kertaa esille jo silloin kun olimme perheen kanssa lomareissulla. Mutkia oli kuitenkin tuolloin vielä paljon matkassa, mutta aloin kyllä jo silloin pohtia tätä oikein tosissani. Yhtenä viikonloppuna juttelin sitten koutsimme Jalosen kanssa puhelimitse. Se oli sitä vaihetta jolloin oli jo selvää, että nyt on meikäläisen etsittävä uusi seura.

Vaihtoehdot & historia

Sinusta oli SM-liigassa muitakin kiinnostuneita ulkomaitten ohella. Yllättikö tämä?

-No ei oikeestaan, noin loppujen lopuksi. Vaikka mä oon paljon vuosien varrella hölmöillytkin, niin on sitä kaukalossakin tapahtunut sen verran, että nekin meriitit on noteerattu. Mun on itse asiassa aika vaikeeta kuvailla tätä kaikkea… tuntuu melkein jopa mahdottomalta ilmaista niitä tunneryöppyjä, joita oon viime viikkojen ja kuukausien aikana kokenu.

Reilu vuosi sitten yksityiskohdat olivat ainakin päällisin puolin kunnossa, mutta viime kausi kaikkine käänteineen ja lopputuloksineen sitten aivan jotain muuta. Minkä verran pohdiskelit näitä asioita, viimeisiä varoituksia ja tapahtumia, jotka sitten johtivat lähtemiseesi? Helpoin tie lienee panna kaikki töppäilyjesi piikkiin? Pelasit joka tapauksessa sellaisia minuuttimääriä, joita ei ihan pelkällä lonkkatuntumalla kykene liigassamme hoitamaan. Toinen ihmettelyn kohde oli se, että et kelvannut enää ylivoimaan IFK:ssa.

-Tässähän se olennainen osa tarinaa onkin. Otetaan esimerkiks noi pari paikallismatsia Jokereita vastaan. Jääaikani oli lähelle 40 minuuttia ja puhutaan, että pelasit päin helvettiä, vaikka voitetaankin. Tollanen peliaika on ihan järjetön, eihän sellasta näe oikeen missään, millään tasolla. Alkukausi muutenkin kaikkine vaikeuksineen, Francis ja Coolen, jotka olivat hekin jo luku sinänsä. Parivaljakko, ettei paremmasta väliä, vastaavaan en ole koskaan törmännyt. Minun motivaationi kiekkoiluun alkoi kadota. Omaa osuutta mitenkään unohtamatta, tai väheksymättä voin sanoa heidän ”sammuttaneen” sen kipinän, jonka Doug Shedden oli saanut aiemmin taas hehkumaan.

-Multa vietiin kaikki vahvuudet ja yritettiin jotain muuta. Syksy oli todella pitkä, raskas, mutta sitten valoakin alkoi vähän näkyä Baxterin saapuessa. Hän tuli nöyränä hommaansa hoitamaan, mutta pikku hiljaa rupes muutosta tapahtumaan. Asioista ja niiden todellista taustoista oli eriäviä näkemyksiä, käsityksiä, en tiedä, enkä osaa sanoa sen tarkemmin, mutta ehkä sai ”apuakin” siinä. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei hänelle kerrottu kaikkea minusta.

-Siihen tuli sitten vielä päällimmäiseks vitutukset siitä, että mahdollisuudet oli taas aikamoiset, mutta mitään ei lopulta voitettu tänäkään vuonna. Sain kolmen matsin pelikiellon. Hävittiin ottelusarja HPK:ta vastaan 4-1. Purkaminen sujui sitten perinteiseen malliin ryyppäämällä heti kauden päättymisen jälkeen jätkien kanssa. Ku päästiin Helsinkiin ja hallin pihalle, niin sain kutsun palaveriin, jossa olivat mukana myös Lindforsin Sakke ja HIFK:n lääkäri Petri Helenius. Sain siinä kuulla erilaisia hoitovaihtoehtoja, kuten senkin, että jos kerrankin kesällä hairahdun niin lähden sormia näpäyttämällä. Joko hän, tai minä.

-Siinä olotilassa häviön jälkeen, kauden loppuminen ja vielä pikku jurrissa, niin sanoin, että aivan sama, joopa joo…ja juhlat jatkuivat. Tuli tää Onnelan juttu baarihässäkkä.. kuvittelin siinä, että mähän teen lomallani mitä lystään. Kauden nollauksessa meni aikaa monta päivää ja sitten tuli se episodi, jossa vaimoni sai puhelun kotiin Baxterilta. Hän siinä soittaessaan pahoitteli minun huonouttani aviomiehenä ja miehenä ylipäänsä. Se oli sellainen raja, jota ei olisi pitänyt ylittää… valmentajalla ei ole mitään asiaa vaimolleni, eikä myöskään kotiini, ne ovat ja pysyvät jatkossakin perheen keskinäisinä juttuina.

-Jonkin ajan kuluttua otin yhteyttä HIFK:n toimistoon ja kysyin, että missä nyt sitten mennään. Sain vastauksen, että Baxterin palattua saataisiin tietää lisää. Mulla oli kyllä odotuksia senkin suhteen, että olisin Harrin (Rindell) kanssa saanut selviteltyä näitä tiettyjä näkemyseroja. Sehän mut otti aikanaan ykköseen ja tiesi kyllä tapani ja tyylini. Liityin joukkueeseen kesätreenien alkaessa, mutta asioista ei kukaan puhunu mitään ainakaan viikkoon. Baxterin tultua minulle sanottiin, että häneltä on pyydettävä anteeksi. Istuimme ns. alas ja tein kuten haluttiin, sovimme uudet säännöt siinä juuri ennen vappua perjantaina.

-Vappupäivä oli tiistai ja meidän seuraavat treenit piti olla vasta keskiviikkona, mutta se sitten yllättäen vaihtuikin maanantaiksi. Ne jäivät väliin, kisat menossa ja muuta, aivan puhtaasti omaa mokailua. Siitä lähti lumipalloefrekti, vyöryen kasvamaan. En mennyt treeneihin vähään aikaan… soitin Matikaiselle ja kyselin kuulumisia. Sain jo silloin tietää, että nyt se on sitten meidän välillämme ohitse, ei tästä enää tule mitään. Sovimme tuolloin toukokuussa yhdessä, että yhteistyössä sopimus puretaan. Tätä ei kuitenkaan koskaan kerrottu, vaan potkuista puhuttiin vasta siinä yhteydessä kun asiaa puitiin kesäloman jälkeen.

-Siinä oli loman aikana tilaisuus punnita tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Alkoi lopulta itellekin pikku hiljaa valjeta tämä elämän karumpi puoli. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tein elämäntapojani koskevan päätöksen, josta kerrottiin myöhemmin siinä yhteydessä, kun sopimukseni Kärppiin julkaistiin. Soitin taas Penalle, kerroin olleeni HIFK:ssa vuodesta 1982 lähtien ja sitä ennen olleeni katsomossa ja olevani valmiina ihan mihin vaan saadakseni jatkaa joukkueessa. Antabukset, testaukset, koko hoito, kuten kaikki muukin muutokseen vaadittava. Hän oli mukana ajatuksessa ja uskoakseni muutama muukin organisaatiossa. Kysehän oli loppujen lopuksi vain noin kuuden viikon jaksosta, jonka moni on pois jo loukkaantumisen, tai esim.leikkauksen vuoksi.

-Tiedän kyllä töppäilleeni kunnolla tälläkin kertaa, mutta toisaalta taas olin vilpittömästi valmiina myönnytyksiin, joita en ollut tosissani ajatellut missään vaiheessa aiempaa uraani. Keskustelumme päättyi siihen, että hommaa käydään vielä lävitse Baxterin kanssa ja asiaan palataan muutaman päivän sisällä. Siinä meni viikko, toinenkin, eikä mitään kuulunut. Sain sitten lopulta tietää, että ei käy, joten uuden seuran etsiminen oli edessä.

-Näitä vaihtoehtoja ulkomaillekin oli useita, mutta tuli sellainen tunne, että jotain on vielä pahasti kesken kotimaassa, joten se puoli on hoidettava ensin. Matkustamaan kyllä vielä kerkiää myöhemmin.

Tuon tiimoilta saatiin jälleen otsikoita. Sinulla oli useita vaihtoehtoja mm. Saksasta, mutta asiat eivät edenneet, koska pelaajaa ei lehtitietojen mukaan tavoitettu. Miksi et vaivautunut korjaamaan noita väitteitä? Sinähän olit päivittäin yhteydessä, joko valmentajien, tai seuran edustajien kanssa? Onko sinulle ihan sama mitä sinusta kirjoitellaan?

-Vähä niinkin, pääasia, että itse ja lähipiiri tietää asioiden todellisen tilan. Totuus tulee kuitenkin aina jossain vaiheessa julki, ehkä nyt on sen aika. Ei noi mua haittaa. Tän asian tiimoilta on jo pidemmän aikaa ollu sellainen tunne, että haluan lätkäfaneille kertoa oman tarinani. Tunnen olevani sen heille velkaa… se on kuitenkin sitä ryhmää, joka vuosien varrella on aina jaksanut kannustaa, sillonkin, kun kaikki on mennyt päin persettä.

-Tähän pisteeseen pääsy ei olisi onnistunut ilman luottoa HIFK:ssa. Tuohon alkuun esittämiini kiitoksiin Kärppäorganisaatiolle haluan vielä lisätä entisen seurani ja kaikki ne henkilöt, joiden kanssa on hommia tehty. Erityisesti Frank Moberg ja Kimmo Heino. Tuntuu jotenkin oudolta ja aika suoraan sanoen aika korniltakin, että he ovat nyt häipyneet tosta jonnekin taustalle, ehkä munkin oli sitten aika lähteä?

The Game

Fraasin mukaan kaikki jengit ovat aina otettava tosissaan ja viimeisen päälle tsempattava, kuka tahansa tulee vastaan. Käytäntö on osoittanut toisin, mutta Kärpät ovat jo kaukaa 80-luvulta lähtien kuuluneet mieluisiin vastustajiin. Taitoa, vauhtia ja välillä kunnon ”tööttejä”, yhdistelmä jota etelämpänäkin toivoisi useammin todistavansa. Löytyykö liigasta muita ”sytyttäviä” joukkueita entisen seurasi lisäksi?

-Jokerit ilman muuta, mutta noihan vaihtelee vähän vuodesta riippuen. Kärpäthän ovat olleet aika dominoiva jengi viime vuodet. Siihen kun vielä ynnätään fanaattinen kotiyleisö, niin Raksila on ollu hieno paikka pelata. Odotan mielenkiinnolla tulevaa kautta ja tosimatseja.

Toistaiseksi vahvistamaton huhu kertoo sinun menneen pois tolaltasi todistettuasi pesäpallohuumaa Oulussa.

-Pitää paikkansa, se olikin aikamoinen isku. Stadin jätkälle on aika vaikeeta päästä siihen lajiin sinuiksi. Meillähän on jopa kisastudioita sen tiimoilta… kovaa hommaa… kovaa hommaa, kuten Saarisen Pate asian ilmaisisi.

Kärpästä leijonaksi?

Maajoukkueemme uuden päävalmentajan Doug Sheddenin ja sinun välien ”tiedetään” tulehtuneen jättäessäsi pronssipelin väliin HIFK:ssa pelatessasi. Totuus lienee toisenlainen?

-Se on todellakin aivan päinvastainen. Tää on malliesimerkki siitä, että jokaisesta kadunkulmasta löytyy asiantuntija, jolla tuntuu olevan kaikki hallussa. Kylmää faktaa on se, että Shedden on koutsi, jonka arvostan todella korkealle. Teimme hänen kanssaan aikanaan säännöt selviksi ja koko kausi meni hienosti, paitsi se pronssimatsi. Se on yks niistä jutuista, joita on vaan sattunu matkan varrella…

-Eihän missään muualla edes pelata edes pronssista… mitä se on? Finaalissahan vasta katotaan kuka on kuka. Kausi on ohi ku sä putoot playareissa. No, niin, tai näin…. Sheddenin kanssa olen keskustellut paljon viime vuodenkin aikana, tavannutkin ja tiedän hänen olevan tukemassa tätä päätöstäni. Uskon meillä olevan yhteistyötä vielä jatkossakin.

Huominen

-Meillä on erittäin hyvä jengi ja kovat tavoitteet, mutta kaikkein eniten mua on kuitenkin lämmittäny se kimppahenki, jonka eteen ja ylläpitämiseen tehdään duunia joka päivä. Se ei oo mikään fraasi, vaikka siltä monesta varmaan tuntuukin. Pitää munkin tapauksessa ottaa huomioon ne lähtökohdat, joista mä Ouluun tulin. Ihmiset on ollu vilpittömiä ja avoimia, kaikki sellainen ihmeellinen kyräily puuttuu kokonaan… yhdessä mennään koko ajan….

© UG